Vuosi 2009 toi aika paljon uutta tapahtumaa meidän perheessä.

Aloitin keväällä uuden työn miesten vaatteiden parissa. Tämän johdosta lapset menivät hoitoon vuoropäiväkotiin, jossa Peppiina aloitti eskarin syksyllä. Tykkään työstäni ja lapset viihtyvät hyvin päiväkodissa, vaikkakin kaipaavatkin edelliseen hoitopaikkaansakin missä oli ihanaisia villakoiria

Koirarintamallakin tapahtui.

Florasta tuli C.I.B eli kansainvälisestikkin kaunis. Tähän tarvittava viimeinen cacib tuli ensimmäisestä mahdollisesta näyttelystä keväällä ollen samalla ROP Elokuussa Florasta tuli Baltian Voittaja 2009. Parsoneiden erkkarissa Flora oli kaunein parson narttu. Muitakin rop ja vsp näyttelyitä vuoteen mahtui.

Myös surua kuului Floran vuoteen. Keväällä Flora siemennettiin pakastespermalla. Pennut kuitenkin menehtyivät rv5 tietämissä. Tästä seurauksena Flora kävi noin kolmen viikon välein ultrassa ja söi antibiootteja koko kesän. Hormooni sekamelska vei siitä karvat ja Tallinnan reissulla se alkoi vuotaa verta. Pääsimme onneksi Suomeen ja leikkauspöydälle missä muuta mahdollisuutta ei ollut kuin kohdunpoisto. Tämä oli minulle todella kova kokemus, olin todella surullinen. Tämän kokemuksen jälkeen nautin niin täysillä erkkarissa esiintymisestä kun sai olla kehässä terveen koiran kanssa, Tallinnan näyttelyt olivat aivan kammottavat kun näki kuinka kipeä koira on ( Flora siis sairastu Tallinnassa lauantaina, en todellakaan vienyt sinne sairasta koiraa. Eläinlääkäri hyväksyi matkan mistä erikseen vielä juttelin hänen kanssaan). Nyt Floralla kaikki hyvin mitä nyt hieman on tuhdimpi missi

Faunasta tuli Suomen muotovalio

Faunan näyttelyt on nyt takana. Syksyllä se katkaisi etu ylä hampaansa joka jouduttiin poistamaan. Se on nyt sellainen harvahammas, että vaikka on ell todistus hampaan puuttumisesta niin emme näyttelyihin suuntaa vaikka se montaa tuomaria ja toimitsijaa onkin ilahduttanut iloisella hännän heilutuksellaan   Fauna reagoi niin voimakkaasti Floran tilaan, että vajaa kuukausi Floran leikkauksesta myös Fauna jouduttiin sterilisoimaan. Sillä kohtu oli laajentunut ja täynnä nestettä. Henkisesti sillä oli parhaat tyrkkypäivät, mutta kuitenkin niin voimakas valeraskaus, että oli kuin voitokkain lypsylehmä jätti utareineen. Näin meitä elämä koetteli narttujen kanssa, mutta kaikella on varmasti tarkoituksensa vaikka en sitä nyt ymmärräkkään!

Frank poika tuli marraskuussa ilahduttamaan perhettämme. Se on niin ihastuttava ja hurmaava koira että voisin sitä kehua loputtomiin! Jätän sen kehu reporttaasin nyt näin lyhyeen, koska itse tiedän kuinka ihana se on ja se riittänee ainakin vielä

Lucy-koira voi pulskasti pohojammaalla. Pirteä vanhus jolla aikaajoin kuitenkin jotain vaivaa ja kolotusta. Joulukuun ell tarkastuksessa  oli kommentti ollut silmistä ettei se muuta enää erota kuin onko yö vai päivä. Silmät alkoi sitä vaivaamaan jo muutama vuosi sitten. Se ilmeni ensimmäisen kerran agilityssa kirkkaana aurinkoisena kesäpäivänä. Sen jälkeen mietimme miten jatkamme Lucyn kanssa. Harrastus muuttui "turvalliseen" agilityyn eli putki reeniä sen kanssa vielä harrastimme. Meistä olisi ollut väärin satuttaa Lucya, koska huono näkö aiheuttaa ongelmia etäisyyksien ym arvioinnissa. Silloin kun tämä näköongelma tuli vastaan se hyppäsi päin rengasta, juoksi riman ali kun ei sitä nähnyt eli liian riskialtista rakkaalle koiralle! Edelleen Lucy innostuu riehumaan ja ääni sillä sen kuin rumenee

Syksyllä kävin Kasvattajan peruskurssin. Kasvattaja nimen haku harkinnassa. Vaikkakin tässä on tullutkin vuoden aikana huomattua ettei niin kadetta kuin koirankasvattaja, rotuun katsomatta., niin mietin haluanko tällaiseen kategoriaan. Joo ja ennen kuin kukaan vetää herneitä kovin syvälle niin kyllä niitä kateettomia rodun parhaaksi ja eduksi toimivia kasvattajia rodussa kuin rodussa on paljon, toivottavasti se suurin osa!  Se älähtää johonka kalikka kalahtaa, eli tässä voi jokainen miettiä mielessään mitenkä on ja mitä tuntee.

Paljon jäi mietteitä vuodelta 2009 tulevallekkin vuodelle, niitä siis pohtien...